Perillä kaikkein kauimpana, Gili Airilla (perjantaina 21.9.)

Tämä kirjoitus tulee nyt taas vähän viiveellä, kun eilen illalla väsy vei voiton Äidistäkin...

Tänään kaikki ei mennytkään ihan niin kuin Strömsössä. Mistään suuren suuresta asiasta ei kumminkaan ollut kyse. Ja kai jotain jo piti tullakin, kun tähän asti kaikki oli mennyt niin hyvin. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin. Täällä uskomattomassa paikassa perillä olemme!

Eli asiaan.... Aamulla herätys oli taas aikaisin, klo 6.15. Aarrea kun herättelin, hän ei meinannut ensin herätä sitten millään, mutta heräsi lopulta kumminkin, ja ihanan iloisena ja valoisana, niin kuin yleensäkin :-)

Varttia vaille seitsemän oltiin vastaanotossa valmiina lähtöön. Mutta sitten, kukaan ei tullutkaan. Henna-Ystäväni, jonka luo kyläilemään Gili Airille olimme siis menossa, oli kyllä varoittanut, että nämä indonesialaiset eivät ole niin tarkkoja aikataulujen suhteen… Niinpä söimme rauhassa aamiaista bokseista, jotka olin meille tilannut. Nakkikin maistui ihan hyvin, vaikka ”eppua” eli ketsuppia ei tällä kertaa saanutkaan :-)

Mutta noin tuntia myöhemmin aloin kumminkin ensimmäisen kerran kyydin perään kysellä. Muutaman soittelun jälkeen uudeksi ajaksi ilmoitettiin klo 10 :-/ (Tässä kohdassa täytyy mainita, että kyyti kuului sen laivayhtiön palveluihin, minkä laivalla olimme saarelle menossa.)

Ei siinä sitten mitään. Aarren iloksi kaivettiin rinkasta uikkarit ja lelut, ja lähdettiinkin ylimääräiselle uimareissulle. Uimassa mieleeni tuli, että mahdettaisiinko me voida saada vielä täydennystä aamiaiseen, kun aikaa nyt oli. Ja saatiinhan me.

Vastaanottoon palattiin kymmeneksi. Ja odottelu vaan jatkui. Tässä nakki on vaihtunut banaaniksi, ja Pikku Traktori pyörii. (Uusi puhelimeni osoittautui kullan arvoiseksi tänään ;-)

Noin klo 11.20 (4 tuntia ja 20 minuuttia myöhässä siis ;-) kyyti lopulta saapui. Hennan miehen Helmen Balilla asuva kaverikin oli jo hälytetty meitä moikkaamaan, mutta pian hänen jälkeensä oikea kyytikin meitä hakemaan löysi. Eikä me lopulta menetettykään kuin aamu-unia, ja saatiin vielä yksi ylimääräinen allashetki lisää :-) Syy ongelmaan ei lopultakaan selvinnyt. Mutta tulimme joka tapauksessa myöhäisemmällä lautalla kuin alun perin oli ollut tarkoitus. (Saimme 100 000 rahaa alennusta odottelun takia. Aika paljon, vai mitä ;-)

Nyt kuuluu tuolta sisältä bungalowista jotain ääntä tähän terassille, jossa istuskelen. (Aarre on ollut siellä päiväunilla.) Lähden kurkkaamaan, ja jatkan kirjoittelua myöhemmin. Enköhän tänään jo taas jaksakin ;-)





Tuon edellisen olen siis kirjoittanut aika monta päivää sitten... Nyt ollaan oikeasti jo toista iltaa takaisin Balilla. Netti toimii taas moitteettomasti, mutta eilisiltana matkaväsymys oli jälleen vahvempi naista. Mutta tällä hetkellä ei senkään suhteen tunnu olevan ongelmaa. Eli ei muuta kuin hommiin :-)

Automatka hotellilta satamaan olikin sitten aika kyytiä. Suomalaisesta turvallisuudesta ei ollut tietoakaan, kun kahden tunnin matkasta oli myöhäisen lähdön takia selvittävä mahdollisimman nopeasti, ja reilussa tunnissa siitä selvittiinkin. Aarre istui tietenkin ihan vaan sylissä (ja nukkui päiväunia suurimman osan matkasta autuaan tietämättömänä rallikyydistä ;-) Kolme rinnakkain oltiin jatkuvasti ja risteyksiä mentiin miten sattuu, että vältettiin punaisia valoja.

Mutta perille siis päästiin ihan mukavasti. Liput käytiin vähän ennen loppua hakemassa lipputoimistosta.

Ja minä uskaltauduin siellä käymään paikallisessa vessassa.

Lauttarannassa olikin sitten edessä koko matkan etukäteen eniten jännittämäni kohta, eli miten pääsemme kaikkine kimpsuinemme ja kampsuinemme laivaan. Mutta sekin huoli ja jännitys oli ollut aivan turhaa. Kaikki meni hienosti. Ensin käytiin ostamassa vähän kylmää juomaa.

Ja sitten löydettiin uudet sveitsiläiset Ystävät, kahden- ja kolmenkympin välissä oleva pariskunta. Ystävyys alkoi Pringleseistä, joita Burhan luvan kysyttyään tarjosi Aarrelle. Ja se oli sitten siinä :-) He auttoivat tavarat tavaratilaan, ja siinä sitten jutusteltiin vähän laivaan pääsyä odotellessa. Lähinnä kerrottiin, missä oli käyty ja mihin oltiin menossa. He olivat menossa eri Gili-saarelle kuin me. Tässä he ovatkin kuvassa etualalla.

Laivamatka oli aika epävakaa. Aarrella ei ollut mitään ongelmaa, mutta minä tulin vähän huonovointiseksi kahdesta otetusta matkapahoinvointilääkkeestä huolimatta, mutta onneksi vain vähän. Ja sekin vähä helpotti heti, kun päästiin perille.

Rannassa meitä olivat vastassa Henna, Helmi ja Helmen 3-vuotias tytär Dara. Heidän paikkaansa Lucky's Cottages mentiin heppakyydillä (Horse car, sanovat täällä :-). Kauramoottori on tosiaan ainoa moottori täällä saarella. (Janille tiedoksi, että täällä ei toden totta ole niitä mönkijöitäkään ;-) Muunlaisen moottorin pärinää voi kuulua veneistä sekä aggregaatista, joka sähkökatkojen sattuessa (Niitä on suhteellisen usein.) jauhaa sähköä.

Perille päästyämme Henna johdatti meidät hauskannäköiseen ja -oloiseen bungalowiimme. Hetken hengähdettyämme lähdimme antamaan tuliaisia ja syömään tosi myöhäistä lounasta. Tytöt saivat Aarrelta Muumi-muistipelin. Toinen, pienempi tyttö on Helmen kaksoisveljen tyttö Fany, joka muuten on Aarren kanssa ihan samanikäinen. (Korjaathan Henna, jos tyttöjen nimet on kirjoitettu väärin...)

Tässä kuvassa ovat Henna ja Helmi.

Siinä sitten vietettiin iltapäivää muutenkin uuden lomaperheemme kanssa. Aika nopeasti sitä pääsi mukaan taas ihan uudenlaiseen tunnelmaan. Lapset leikkivät samalla tavalla kuin tämän ikäiset kotonakin: välillä erikseen, välillä yhdessä ja välillä tuli jostain lelusta kinaa ;-)

Muutenkin ympärillä tapahtui koko ajan jotain. Näissä kuvissa fileerataan ja grillataan kalaa. (En muuten ehtinyt sitä koskaan saada. Se oli syöty sillä välin, kun olin laittamassa Aarrea nukkumaan ;-)

Tässä muutama kuva ihan tästä lähiympäristöstä: kaksi meidän terassilta (Ensimmäisessä on se aggregaatti.) ja yksi tuosta rannasta (Eikö olekin ihana löhöilykatos :-)

Aarre oli tosiaan niin väsynyt (Eikä kyllä mikään ihme!), että halusi nukkumaan heti päivällisen syötyään, kello seitsemältä. (Aarre söi riisiä ja kanaa, ja tykkäsi kovasti.) Mutta en minäkään paljoa pidempään jaksanut. Minäkin söin sitten riisiä ja jotain kasvishässäkkää (oikein hyvää semmoista), ja lähdin aika pian omaan kammariin. Blogikin jäi kirjoittamatta, kun Nukku-Matti kävi hakemassa matkaansa... Tämmöisessä prinsessasängyssä me täällä nukumme...

Ei tämä netti ihan moitteettomasti sittenkään näytä täälläkään toimivan, kun kello tulee kohta kaksi ja olen nyt saanut tämän yhden päivän kuvat siirrettyä. (Kirjoitukset olivat siis valmiina, niiden siirtäminen ei monta hetkeä vienyt.) Olen kuvien siirtymistä odotellessa aina lukenut kirjaa... Eli on jo ihan pakko ryhtyä nukkumaan, että jaksaa taas huomenna kokea uusia toinen toistaan hienompia kokemuksia. (Ja illalla taas jatkaa tätä ;-) Hyveli yöteli :-)